Pakkanen on tunnettu kirjailija, joiden kirjoilla on oma lukijakuntansa. Minäkin ajattelin varata kirjastosta tämän uusimman, vaikken voi varsinaisesti pitää häntä suosikkikirjailijanani ja hyvin pitkän jonotuksen jälkeen pääsinkin sitä vihdoin lukemaan. Peili on tuttua Outi Pakkasta, jossa alussa taitavasti luodaan kuva erilaisista ihmissuhteista ja varsinaiset tapahtumat tulevat vasta kirjan loppupuolella esiin. Tämän kirjan päähenkilönä on äiti ja isoäiti Violetta Lilja. Hän kantaa huolta omasta tyttärestään Jutasta, joka ei ole oikein päässyt asettautumaan omaan elämäänsä. Jutan tytär ja Violetan silmäterä 5-vuotias Helmi asuu isänsä, Jutan ex-miehen Jussin ja tämän uuden, suomenruotsalaisen vaimon Lillanin luona. Heidän kaikkien välillä on omat jännitteensä ja ne heijastuvat myös Helmiin. Eräänä päivänä Violetta näkee oman lapsenlapsensa ja Jussin uuden anopin lämpimissä tunnelmissa ja se kaihertaa Violetan sydäntä.
"Mamma...mamma... Minun lapsenlapseni... Violetta hoki kurkussa kasvavaa möykkyä nieleskellen. Minun pikkuinen aurinkotyttöni, joka sanoi vierasta naista mammaksi... joka... Ja äkkiä Violetta tunsi silmitöntä raivoa omaa aikuista tytärtään kohtaan."
Pakkasen kirjojen dekkarius ei ole aivan perinteistä enkä oikein osaakaan pitää niitä dekkareina, sillä niiden keskiössä on varsinaisen rikoksen tai mysteeriin ratkaisun sijaan enemmän erilaisten henkilöiden ja heidän elämänsä, ajatustensa ja kokemustensa kuvailu. Lukukokemus on aina kevyt, vaikka Pakkasen kirjoissa voi sanoa ehkä olevan pieni hitunen psykologista jännitettäkin. Aiemmissa kirjoissa Anna Laine oli keskeisimmissä rooleissa - tässä turhan vähän esillä ottaen huomioon, että kirjan kannessa on Anna Laine-dekkari merkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti