torstai 5. tammikuuta 2017

J.M.Ilves: Sorjonen - Nukkekoti (Gummerus, 2016, 283 s.)

Pakkasta -20.4, kuulakas taivas ja takassa tuli. Maanantaina on taas palattava arkeen loman jälkeen, joten tämä on erittäin hyvä päivä käpertyä sohvan nurkkaan shaalin ja kirjan kanssa! Vaatehuoneen siivous saa odottaa vielä hetken ja pitäähän tännekin nyt muistaa kirjoittaa kaikista lukemistaan kirjoistaan :)

Luin alkuviikosta kirjan, joka osuu hyvin Helmet-haasteeseen nro 7.  Nimittäin J.M.Ilves nimen takaa löytyy kaksi kotimaista ammattikirjailijaa, joista ei vielä muuta tietoa ole saatavilla, mutta pakkohan niitä on omassa mielessä arvailla.

Kirja on rakenteeltaan hyvin suomalainen dekkari ja se pitää lukijan otteessaan selkeydellään ja helpolla luettavuudeltaan, mutta erityisesti päähenkilön persoonan vuoksi. Henkilön inhimilliset  piirteet tuovat hahmoon rösöisyyttä ja lämpöä tarinaan. Päähenkilön sosiaaliset taidot tuovat mieleen Silta-sarjan ja sen lisäksi perheen keskeinen rooli luo tekstiin ripauksen pohjoismaalaista dekkarihenkeä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Lappeenrantaan, jonne päähenkilö KRP:n rikostutkija Kari Sorjonen perheineen on kirjan alussa juuri muuttanut. Sorjonen halusi pois pääkaupunkiseudulta ratkaisemaan rikoksia työnsä kannalta helpommalle alueelle, jottei työ veisi kokonaan. Lappeenrannasta kotoisin oleva vaimo Pauliina on toipumassa vakavasta sairaudesta ja tytär Janina elää omaa nuoruuttaan, joten perheen yhteinen aika olisi tärkeää.

Lappeenranta ei kuitenkaan osoittautunut kovin rauhalliseksi paikaksi, sillä siellä oli heti vastassa rikosvyyhti. Sorjonen loistaa työssään pohdintataidoillaan, joiden avulla etenee rikosten tutkinnassa kaukana muiden tutkijoiden edellä. Hän on kuitenkin kömpelö muiden ihmisten kohtaamisissa, jonka myös uudet työkaverit ja esimies pian huomaavat.

Katsoin syksyllä netistä Sorjonen- draamasarjan, jonka käsikirjoitus on ollut alkuna tälle dekkarille.  Kirjaa nyt lukiessani hahmot saivat siis mielessäni sarjan näyttelijöiden habituksen. Siispä Sorjonen on tästä eteen päin ehdottomasti Ville Virtanen! Minulla on jo kirjastossa varaus seuraavasta sarjan kirjasta, joten lukukokemukset jatkuvat Sorjosen (ja Villen) kera. Mukava, kepeä dekkari, joka antaa lukemisen ilon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti