Vietin joulun ajan Madeiralla, jossa tyttäreni työskentelee tämän talvikauden matkaoppaana. Säät suosivat, ruoka ja seura olivat ihania ja maisemat upeat, joten loma oli todella onnistunut. Ensimmäisellä kerralla saarta oli tullut kierreltyä aika paljon, mutta vielä pääsi ajelemaan uusiakin pikkuteitä huikeissa maisemissa. Ja tulihan tälläkin kertaa hieman vaellettuakin, vaikka lievä korkean paikan kammo rajaakin noissa maisemissa reittivalintoja.
Matkalukemikseni otin pari kirjaa, joista etukäteen ajattelin lukevani tämän Pakkasen kirjan lentokoneessa jo menomatkalla. Kirjan alku tuntui lattealta enkä oikein päässyt kiinni kirjan henkilöihin, joten koko matkan aikana en saanut sitä kahlattua loppuun. Sen sijaan luin Mari Koppisen kirjan nimeltään Jari Sillanpää - paljaana. Lainasin kirjan syksyllä olleen Malagan matkan jälkeen, jossa pääsin ensi kertaa kuulemaan Sillanpäätä livenä. Niinhän siinä sitten kävi kuten kaikki sanovat, että minäkin ihastuin Sillanpään lavaesiintymisen tasoon, karismaan ja tunnelmaan. Kirjaa suosittelen luettavaksi niille, joita aihe kiinnostaa, mutta nyt ei siitä sen enempää, koska on viime vuoden lukukokemuksia.
Pakkasen kirjan aloitin kuitenkin vuoden vaihteen jälkeen uudestaan ja yllättäen se imi mukaansa. Kirja kertoo noin kolmekymppisestä Johannasta, joka työskentelee Helsingin Stockmannin kosmetiikkamyyjänä. Eräänä päivänä hän joutuu lähtemään kesken työpäivän pois migreenin vuoksi ja päätyy läheisen ravintolan terassille. Siellä hän tapaa komean psykiatrin, Samuelin, joka aluksi vaikuttaa Johannan ihannemieheltä.
Miehestä ei löydy mitään tietoa ja hänen käytöksensä saattaa muuttua ennakoimatta, mutta rakkauden sokaistama Johanna ei heti havahdu huomaamaan vaaran merkkejä. Tapahtumat etenevät osin Johannan itse kertomana, osin häntä vastapäätä asuvan naisen kertomana.
Trilleriksi mainostettu kirja sitä kyllä osin olikin, mutta odotin koko lukemiseni ajan, milloin huipennus tapahtuu. Sitä ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut ja tarinan loppu jätti hölmistyneen olon, sillä se tuntui väkinäisesti kootulta. Hiukan jäi sellainen olotila, että kirja olisi kirjoitettu joskus edellisillä vuosikymmenillä, vaikka Johannan ystävän perhekuviot istuivatkin tähän aikaan.
Mielestäni kirja on pääosin kuvaus narsistisesta rakkaustarinasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti