sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Tommi Kinnunen: Lopotti (WSOY 2016, 364 s.)

Sain vihdoin piiiitkän jonottamisen jälkeen tämän kirjan käsiini kirjastosta. Pidin Kinnusen aiemmasta esikoisteoksesta "Neljäntienristeys" ja minua kiehtoi myös tämä kirja aiheiden vuoksi. Niinpä lähdin lukemaan kirjaa suurin odotuksin! Lopotti jatkaa itsenäisenä teoksena Neljäntienristeyksen henkilöiden elämää, joiden elämään pääsee siis hyvin mukaan, vaikkei olisikaan aiempaa teosta lukenut.

Tarina kertoo Helenasta, joka lähetetään sokeainkouluun Helsinkiin pois omilta juuriltaan, mutta myös hänen veljenpoikansa Tuomas on keskeisessä roolissa. Molemmat koetaan poikkeavina omalla kotiseudullaan ja omanlaisen elämän etsiminen vaatii monenlaisia elämän koukeroita. Kirja imee mukaansa eikä loppua tule arvailleeksi ennen kuin hyvin tarinaan istuvana se on edessä.

"Unelma heittää tarinaan uuden käänteen, härskin. Pertti vetää jääkaapista hakemaansa olutta väärään kurkkuun. Yskii sitä ulos. Helena kuuntelee, tyrskähtää nauruun. Hänen äänensä ottaa vauhtia tupakan kellastuttamista keittiökaapeista, karkaa ovesta olohuoneen puolelle. Nauru värisyttää palaparkettia, resonoi ruokapöydän pinnassa ja pujahtaa makuuhuoneeseen. Se löytää kodinhoitajan avaaman tuuletusikkunan ja karkaa siitä taivaalle. Mennessään se pudottaa ikkunalaudan maljakosta Glorian siihen aikoinaan ostaman muoviruusun."

Lopotti on samantyyppinen Kinnusen aiemman teoksen kanssa ja lunasti täysin odotukseni. Kirja on mielestäni jopa edellistä parempi ehkä sen vuoksi, että tässä kuvataan oman elämän polun etsimistä hyvin henkilökohtaisten asioiden kautta. Kuvaukset ovat todentuntuisia ja limittäin kulkevat eri hahmojen tarinat toimivat. Kappaleiden nimet ovat nykykirjallisuudessa virkistäviä ja todella viehättäviä runollisuudessaan, jopa kauniita. Itse asiassa koko kirja on viehättävä, kaunis ja elämänmakuinen. Se ei tuomitse, suvaitse, erittele tai yhdistä, vaan tuo henkilöiden elämän eteemme sellaisenaan ymmärtäen kunkin erilaiset elämänpolut.

"On hyviä päiviä ja on huonoja. Ne pitää molemmat tunnistaa ja pitää erillään kuten arki ja pyhä. Äläkä koskaan ala joksikin vain siksi, että joku toinen niin tahtoo." 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti